4. huhti, 2018

Apostolien teot luku 20

Uuden Testamentin käännösten vertailu Apostolien teot luku 20: Alla olevat Uuden Testamentin jakeet on käännetty kahdesta eri kielestä. Ensin on käännös arameasta ja sen rinnalla on vuoden 1938 käännös (KR38), mikä on johdettu kreikasta. Käännöseroja ei ole erikseen selitetty, jokainen tehköön omat havaintonsa. Vahvennukset ovat erojen havaitsemisen helpottamiseksi. Alla olevat esimerkit aramean käännöksistä löytyvät täältä http://www.apokryfikirjat.com/apt.pdf

 

Ja sen jälkeen, kun se levottomuus rauhoittui, kutsui Paulos ne oppilaat ja lohdutti heitä, ja suuteli heitä, ja meni pois, Makedoniaan. – Apt.20:1 aramea

Kun meteli oli asettunut, kutsui Paavali opetuslapset luoksensa; ja rohkaistuaan heitä hän jätti heidät hyvästi ja lähti matkustamaan Makedoniaan. – Apt.20:1 KR38

 

Ja kun hän oli kiertänyt nämä maakunnat, ja hän lohdutti heitä monenlaisilla sanoilla, hän tuli sinne Hellas’n alueelle. Ja hän oli siellä kolme kuukautta, mutta juutalaiset tekivät häntä vastaan petoksen, kun hän oli menossa Syyriaan, ja suunnitteli palaavansa Makedoniaan. – Apt.20:2-3 aramea

Ja kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan siellä monta kehoituksen sanaa hän tuli Kreikkaan. Siellä hän oleskeli kolme kuukautta. Ja kun juutalaiset olivat tehneet häntä vastaan salahankkeen hänen aikoessaan lähteä meritse Syyriaan, päätti hän tehdä paluumatkansa Makedonian kautta. – Apt.20:2-3 KR38

 

Ja hänen kanssaan Aasiaan saakka lähtivät Sopatros, joka oli Berean kaupungista, ja Aristarkus ja Skyndos, jotka olivat Thessalonikasta, ja Gaius, joka oli Derben kaupungista, ja Timoteus, joka oli Lystrasta, ja Aasiasta Tykikus, ja Trofimus. Nämä menivät meidän edellämme ja odottivat meitä Trooas’ssa. – Apt.20:4-5 aramea

Ja häntä seurasivat berealainen Soopater, Pyrruksen poika, ja tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä aasialaiset Tykikus ja Trofimus. Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa; – Apt.20:4-5 KR38

 

Mutta me poistuimme Filippos’sta, siitä makedonialaisten kaupungista niiden happamattoman leivän päivien jälkeen, ja matkustimme meren kautta ja tulimme Trooas’lle viidentenä päivänä, ja olimme siellä sen sapatin päivän. – Apt.20:6 aramea

mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää. – Apt.20:6 KR38

 

Ja sinä päivänä, joka oli viikon ensimmäinen, kun kokoonnuimme murtamaan sitä kiitosateriaa, puhui Paulos heidän kanssaan, että hän oli seuraavana päivänä tuleva lähtemään, ja hän pidensi puhumistaan yön jakautumiseen saakka. – Apt.20:7 aramea

Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.  – Apt.20:7 KR38

 

Ja siellä yläkerrassa, jossa olimme kokoontuneet, oli paljon niitä tulen lamppuja. Ja yksi nuorukainen, jonka nimi oli Eutykus, oli istumassa ikkunalla, ja hän kuuli, ja vajosi raskaaseen uneen Paulos’n pitkittäessä sitä sanaa, ja unessaan putosi kolmannesta kerroksesta, ja häntä kannettiin kuolleena  – Apt.20:8-9 aramea

*  Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla. Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena.  – Apt.20:8-9 KR38

 

Ja Paulos meni alas, lankesi hänen päälleen ja syleili häntä ja sanoi, ”älkää vavisko, koska hänen sielunsa on hänessä”. Mutta noustuaan hän mursi sitä leipää ja aterioi ja puhui aamunkoittoon saakka, ja sitten poistui mennäkseen maata pitkin. Ja he toivat sen nuorukaisen elävänä, ja he iloitsivat hänessä valtavasti. – Apt.20:10-12 aramea

Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki." Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle. Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.  – Apt.20:10-12 KR38

 

Mutta me menimme alas laivalle, ja matkustimme Thasos’n satamaan, että sieltä tulisimme ottamaan Paulos’n vastaan, sillä siten hän käski meitä mennessään kuivan maan kautta. Mutta kun me otimme hänet vastaan Thasis’sta, me kannoimme hänet laivaan, ja tulimme Mityliniaan. – Apt.20:13-14 aramea

Mutta me menimme edeltäpäin ja astuimme laivaan ja purjehdimme Assoon. Sieltä aioimme ottaa Paavalin laivaan, sillä hän oli niin määrännyt, aikoen itse kulkea maitse. Ja kun hän yhtyi meihin Assossa, otimme hänet laivaan ja kuljimme Mityleneen. – Apt.20:13-14 KR38

 

Ja sieltä me matkustimme seuraavana päivänä vastapäätä, Kios’n saarelle, ja taas seuraavana päivänä tulimme Samos’lle, ja me viivyimme Trogilion’ssa, ja tulimme seuraavana päivänä Militos’iin. – Apt.20:15 aramea

Sieltä me purjehdimme ja saavuimme toisena päivänä Kion kohdalle; seuraavana päivänä laskimme Samoon ja tulimme sen jälkeisenä päivänä Miletoon. – Apt.20:15 KR38

 

Sillä Paulos oli päättänyt kulkea Efesos’n kautta, siellä viipymättä, koska hän kiirehti, että jos mahdollista, hän tekisi sen helluntain päivän Jerusalemissa. – Apt.20:16 aramea

Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohitse, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa; sillä hän kiiruhti joutuakseen, jos suinkin mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin. – Apt.20:16 KR38

 

Ja siitä, Miletos’sta, hän lähetti sanan Efesos’n seurakunnan vanhimmille. Ja kun he tulivat hänen luokseen, hän sanoi heille, ”te tiedätte siitä ensimmäisestä päivästä, kun tulin Aasiaan, kuinka minä olen ollut koko sen ajan teidän kanssanne”. – Apt.20:17-18 aramea

Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat. Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne; – Apt.20:17-18 KR38

 

Palvellen Jumalaa monenlaisissa nöyryytyksissä ja kyyneleissä ja niissä koetuksissa, jotka olivat tapahtuneet minua vastaan juutalaisten petoksissa. Enkä jättänyt huomioimatta mitään, mistä oli hyötyä teidän sieluillenne, julistaessani teille, ja opettaessani kaduilla ja kodeissa. Evankelioidessani juutalaisia ja aramealaisia siitä kääntymyksestä Jumalan luokse, ja siitä uskollisuudesta, joka on meidän Herrassamme Jeshuassa, Messiaassa  – Apt.20:19-21 aramea

kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden; kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta, vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. – Apt.20:19-21 KR38

 

Ja nyt minä olen hengessä sidottu, ja minä menen Jerusalemiin, enkä minä tiedä, mikä minua kohtaa. Kuitenkin se pyhyyden henki todistaa minulle joka kaupungissa, ja sanoo, että ”sinulle tulevat kahleet ja kärsimykset”. – Apt.20:22-23 aramea

Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa. Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat. – Apt.20:22-23 KR38

 

Vaan en minä lue sieluani miksikään, kunhan vain saatan loppuun juoksuni ja sen palvelutyön, jonka minä olen saanut meidän Herraltamme Jeshualta, että todistan Jumalan siunausten evankeliumista. – Apt.20:24 aramea

En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen. – Apt.20:24 KR38

 

Ja nyt minä tiedän, että te ette enää näe minun olemustani, te kaikki, joiden luona olen sitä kuningaskuntaa kiertänyt julistamassa. Ja tämän tähden minä todistan teille juuri tänään, että minä olen puhdas teidän kaikkien verestä. Sillä minä en jättänyt tekemättä teille tunnetuksi sitä koko Jumalan tahtoa. – Apt.20:25-27 aramea

Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa. Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen. Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. – Apt.20:25-27 KR38

 

Sen tähden, varokaa sielujanne, ja koko sitä laumaa, jolle pyhyyden henki on nostanut teidät kaitsijoiksi, että ruokkisitte Jumalan seurakuntaa, sitä, jonka hän osti verellään. – Apt.20:28 aramea

Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. – Apt.20:28 KR38

 

*  Minä tiedän, että sen jälkeen, kun olen mennyt, teidän kanssanne tulee sisään julmia susia, jotka eivät sitä laumaa sääli. Ja myös teidän omista miehistänne on nouseva kierouden puhujia, että ikään kuin saisivat ne oppilaat palaamaan, menemään heidän perässään. – Apt.20:29-30 aramea

Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. – Apt.20:29-30 KR38

 

Tämän tähden, olkaa hereillä ja muistakaa, että kolme vuotta, minä en vaiennut, öin ja päivin, kun kyyneleiden kautta minä varoitin teitä jokaista. Ja nyt minä jätän teidät Jumalalle, ja hänen siunaustensa sanalle, sille, joka voi teitä rakentaa ja antaa teille hyötyä kaikkien pyhien kanssa. – Apt.20:31-32 aramea

Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa. – Apt.20:31-32 KR38

 

Hopeaa tai kultaa tai muuta alentavaa minä en huijannut. Ja te tiedätte, että sen, mitä minä tarvitsin ja nämä, jotka kanssani palvelivat, minun käteni hankkivat. – Apt.20:33-34 aramea

En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet. – Apt.20:33-34 KR38

 

Ja joka asian minä osoitin teille, että sillä tavalla täytyy nähdä vaivaa ja huolehtia heikoista ja muistaa meidän Herramme Jeshuan sanat, koska hän sanoi, että ”hänen siunauksensa sellaiselle, joka antaa enemmän kuin sellainen, joka saa”. – Apt.20:35 aramea

Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa.'"– Apt.20:35 KR38

 

Ja nämä sanottuaan hän polvistui polvilleen ja rukoili, ja ne kaikki ihmiset hänen kanssaan. Ja heille kaikille tuli suuri itku ja he halasivat ja suutelivat häntä. Mutta he olivat runsaasti masentuneita siitä sanasta, jonka hän sanoi, etteivät he enää tulisi näkemään hänen olemustaan, ja he saattoivat hänet laivaan saakka. – Apt.20:36-38 aramea

Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa. Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä, ja enimmän suretti heitä se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojansa. Ja he saattoivat hänet laivaan. – Apt.20:36-38 KR38

Koko Uusi Testamentti arameasta löytyy täältä https://ut-arameasta.blogspot.fi/